Lukumääräisesti suurimman ryhmän maisemamaalauksista muodostavat Tampere-aiheiset kaupunkikuvat ja nimenomaan Tammerkosken kansallismaisemaa ja sen tehtaita esittävät näkymät. Maalaismaisemista niihin rinnastettavia ovat eteläsuomalaiset luonnonmaisemat, vanhat kulttuurimaisemat, avarat peltoaukeat ja lehtipuita kasvavat puistot ja metsiköt.

Toisena ryhmänä ovat ulkomaiset maisema-aiheet, matkojen aikana ja niiden inspiroimana maalatut ja piirretyt näkymät Espanjasta, Italiasta ja erityisesti Venetsiasta, samoin kuin Hollannin ja Norjan merenrantamaisemat. Näissä keskeisenä teemana on valo.

Samasta maisemaaiheesta on yleensä tehty useita versioita. Vaikka vuosien ja vuosikymmenien kuluessa syntyneissä maisemamaalauksissa on havaittavissa ymmärrettäviä tyylillisiä muutoksia, pysyvänä ominaisuutena on realistinen lähestymitapa, vaikkei idealisointiakaan voi kieltää. Tärkeää on rakenteellisuus ja kubistisoiva yksinkertaistaminen. Modernismin vaikutuksen ohessa taustalla on tietoista uusklassisen ajan maisemamaalauksen ranskalaisten mestareiden, Pierre-Henry de Valenciennesin ja Camille Corot´n edustamien tekniikoiden ja teorioiden tutkimista ja soveltamista. Se merkitsee myös jo etukäteen sellaisten näkymien ja maisematyyppien valintaa, joihin nämä ihanteet ovat sovitettavissa.